Annukka

Suussa sulava juustofondue sekä maukas lihafondue

2.2.20142.2.2014Annukka

Fondue on oivallinen seurusteluruoka, sitä syödään pitkään ja hartaasti jutustelun lomassa. Erityisesti juustofondue tuntuu kuuluvan talvi-iltoihin takkatulen loimutessa taustalla. Makumaailmaan kuuluu ehdottomasti myös hyvä punaviini.

Kun juustofonduen kerran tekee itse, ei voi enää koskaan palata valmiisiin vaihtoehtoihin. Ja miksipä edes kannattaisi, sillä itsetehty fondue suorastaan sulaa suussa! Alun perin ohje ensimmäiseen itsetehtyyn juustofondueen on löytynyt Valion sivuilta, mutta resepti on hiukan muuttunut matkan varrella. Fondueseen tarvitset paketin Valion Mustaleimaemmentalia, Ritari -kermajuustoa ja Gruyere -juustoa. Fonduen voi myös halutessaan maustaa sinihomejuustolla. Lisäksi tarvitset 3 dl valkoviiniä, 1 tl sitruunanmehua ja vaaleaa maizenaa muutaman ruokalusikallisen verran.

Kiehauta valkoviini ja sitruunanmehu. Pienennä lieden lämpä ja lisää paloiltellut juustokuutiot joukkoon. Sekoita kokoajan niin kauan että juusto sulaa tasaiseksi massaksi. Nosta lämpöä ja sekoita kokoajan. Lisää kiehuvaan juustomassaan Maizenaa, niin että se suurustuu sopivaksi. Juustomassa ei saa olla liian löysää, mutta sopivan valuvaa. Seos paksuuntuu vielä hiukan sen ollessa fonduepadassa. Maizenaa kannattaa lisätä pieneissä erissä, ettei juustomassa suurustu liikaa. Kaada seos fonduepataan. Hyviä lisukkeita juustofonduelle jyväisen leivän lisäksi on kukkakaali, porkkana, minicoktailkurkut, viinirypäleet, parsakaali sekä hillosipulit.

Lihafonduen ohjeen bongasimme Kokit ja Potit -blogista. Liemeen tulee 5 dl voimakasta lihalientä (esim. 1 1/2 fond du chef annosta ja 5 dl vettä) sekä 2 dl madeira tai portviiniä, me käytimme portviiniä. Ainekset kiehautetaan kattilassa ja kaadetaan fonduepataan. Lisäksi tarvitset laadukasta lihaa, esim. naudan sisäfilettä. Lihaliemessä voi hyvin kypsentää myös sipulia, valkosipulia, paprikaa ja herkkusieniä.

Herkuttele fonduet haluamasi lisukkeiden ja täyteläisen punaviinin kera.

Syntisen hyvä toscakakku

30.1.201430.1.2014Annukka

Toscakakku tuo mieleen lapsuuden. Tuntuu, että se on ollut kaikken äitien lemppari, jota on syöty 80-luvulla jokaisilla juhlilla, synttäreillä ja kekkereillä. Ja miksipä ei, toscakakku on herkullista tarjottavaa vieraille. Tämä hiukan muunneltu versio toscakakusta on suorastaan syntisen hyvää. Joten ei muuta kuin leipomaan! Loistava repesti on peräisin siskoltani, kiitos tästä sisko!

Tarvitset:
2 huoneenlämpöistä kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kermaa
100 g voita sulatettuna
Kuorrutus:
150 g voita
1,5 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kermaa
100 g kokonaisia, kuorellisia manteleita
50 g pecanpähkinöitä
3/4 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl seesaminsiemeniä

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja kääntele se muna-sokerivaahtoon. Sekoita joukkoon sula voi ja kerma. Voitele irtopohjavuoka (ø 24 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasossa 25-30 min. Valmista kuorrutus kakun kypsyessä.

Tässä meidän kakkuohjeessa kuorrutuksen ohje on valmiiksi puolitoistakertainen alkuperäiseen verrattuna. Itse olen sitä mieltä että toscakakussa on aina liian vähän päälistä, joten tässäkin ohjeessa puolitoistakertainen kuorrutus on juuri täydellinen määrä. Mittaa voi, sokeri, vehnäjauhot ja kerma kattilaan. Kiehauta ja lisää mantelit, pecanpähkinä ja siemenet. Nosta kakku uunista, mutta älä irrota sitä vuuasta. Levitä kuorrutus kakun päälle. Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Jatka kakun paistamistä uunin keskiosassa, kunnes kuorrutus on saanut väriä ja kakku on kypsä. Tämä vaatii sellaiset 15 minuuttia.

Kakun ainoa ”huono puoli” on se, että päälinen on aika kova. Tämän kakun leikkaamiseen tarvitaan siis kunnon veitsi ja leikkaus kannattaa huomioida myös tarjoiluastiaa valitessa. Tarjoa kakku sellaisenaan, vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Mielettömän hyvää! Kakun voi helposti valmistaa myös edellisenä päivän, sillä se säilyy jääkaapissa useammankin päivän. Ihanian herkkuhetkiä toscakakun parissa!

Micken makaroonilaatikko

28.1.20147.12.2019Annukka

Makaroonilaatikko on monelle hengen asia. Itse olen ollut kummallinen outolintu pienestä asti, sillä en pidä makaroonilaatikosta, en sitten ollenkaan. Tämä aiheuttaa aina kummastelua ja tuntuu, että jokaiselta löytyy joku, jonka makaroonilaatikkoa pitäisi maistaa, koska se on maailman parasta, siitä pitäisin varmasti 🙂 Näin Mickekin minulle tokaisi kun ensimmäisen kerran tämä aihe tuli esille. ”Sun pitäisi maistaa mun tekemää makaroonilaatikkoa!” No, tähän päivään mennessä sellaista makaroonilaatikkoa ei vielä ole tullut vastaan mistä tykkäisin. 🙂

Minä olin tässä projektissa täysin apukokkina. Homma alkaa sipulin kuullottamisella ja jauhelihan ruskistuksella. Samaan aikaan laitetaan pussillinen makaronia kiehumaan. Lisää keitinveteen 2 lihaliemikuutiota antamaan makua makarooneille.

Jauheliha maustetaan Santa Marian maustemixeillä: Chili explosion, Garlic & pepper sekä BBQ & Grill mesquite. Micken makaronilaatikon salainen ”ase” on oregano. Oregano lisätään vasta kun kypsät makaronit ja jauheliha on sotkettu yhteen.

Kaada makaroni-jauhelihaseos voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle munamaito (2 munaa ja maitoa, niin että seoksesta tulee yhteensä 9 dl). Ripottele päälle juustoraastetta ja paista uunissa 200 asteessa n. 40 min niin että laatikon pinta saa kivasti väriä. Arikiruokaa parhaimmillaan, ainakin useammalle meistä 😉

Kissa ei jaksanut paljon kokkailusta innostua, monesti se meinaan pyörii meidän jaloissa keittiössä. Tänään se köllötteli omassa laatikossaan takkatulen lämmössä.

Lauantaiherkuttelua kahdestaan

26.1.20147.12.2019Annukka

Uusi Safkaa 2 kirja resepteineen on poltellut torstaista asti, kun Micke kirjan kävi hankkimassa. Lauantaina vihdoin pääsimme testaamaan ensimmäistä reseptiä, karitsanfileepasta rankkautui ykkösvallinnaksi.

Ensin kuitenkin vähän alkupaloja. Kauppoihin oli taas ilmestynyt parsaa ja kotoa löytyikin valmiina paketti parmankinkkua. Selkeä homma! Parsaa parmankinkulla ja aiolilla, lisäksi vihreitä papuja sekä leipää.

Aloitetaan aiolin valmistamisella. Laita tehosekoittimen kulhoon yksi huoneenlämpöinen kananmunan keltuainen, 1 rkl valkoviinietikkaa, puolikas yksikyntinen valkosipuli raastettuna sekä ripaus suolaa ja pippuria. Surauta tehosekoittajalla aineet sekaisin. Yhdistä öljyt: 1/2 dl oliiviöljyä ja 1/2 rypsiöljyä. Öljyseos valutetaan hitaasti ohuena nauhana seokseen kokoajan huolellisesti sekoittaen. Öljyjä ei voi missään vaiheessa hulauttaa ronskisti sekaan, ettei aioli juoksetu. Kun aioli on valmis, tarkista maku. Jos aiolista tuli liian paksua, voit ohentaa sitä tilkalla vettä. Laita valmis aioli jääkaappiin maustumaan.

Sitten parsojen kimppuun! Parsasta tulee leikata muutama sentti päästä pois, loppuosa on aika puista. Jos parsassa on kovin paksu kuori, sitä voi vähän kuoria. Rullaa parmankinkut parsojen ympärille ja lado ne vieri viereen vuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Grillaa parsaa n. 6 minuuttia parsan paksuudesta riippuen niin että parmankinkku saa kivasti väriä. Tarjoile heti aiolin kera. Parsat voi valmistaa myös uunissa, 200 astetta ja n. 10 min. Älä kypsennä parsaa liikaa, sen tulee olla vähän al dente.

Papujen ohje löytyy taas Safkaa kirjasta, siitä ensimmäisestä. Näihin me ollaan ihan totaalisen koukussa! Pavuista leikataan päät pois ja ne keitetään hyvin suolatussa vedessä 6 minuutin ajan. Tämän vaiheen voi tehdä valmiiksi, mutta papujen viimeistely pitää tehdä juuri ennen tarjoilua. Kun hetki on oikea, laita pannulle köntti voita, loraus oliiviöljyä ja puolikas yksikyntinen valkosipuli raastettuna. Ole tarkkana lämpötilan kanssa ettei valkosipuli pala, eli kun voi sulaa, kannattaa lämpöä pienentää. Papuja paistellaan pannulla muutama minuutti, heitä sekaan hiukan silputtua lehtipersiljaa ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile heti. Tulee vesi kielelle kun vaan ajattelenkin näitä!

Olipa herkulliset alkupalat! Pienen tauon jälkeen kävimme pääruuan kimppuun. Vihdoin uusi Safkaa kirja auki 🙂 Kirjassa on vaikka ja mitä houkuttelevia reseptejä, mutta ensimmäisen Safkaa -kirjan loistavien pastaohjeiden perusteella testasimme tosiaan karitsanfileepastaa. Jälleen kerran yksi taivaallinen Safkaa -pastaresepti, oli mielettömän hyvää!

Tämän tankkauksen jälkeen jälkiruualle ei paljon jäänyt tilaa. Makean himo taltutetiin Brunbergin toffeetyynyillä ja superherkullisella Intiaanisalmiakilla. Tästä illallisesta voi todellakin sanoa, että oli parempaa kuin ihan huonoo.