Toscakakku tuo mieleen lapsuuden. Tuntuu, että se on ollut kaikken äitien lemppari, jota on syöty 80-luvulla jokaisilla juhlilla, synttäreillä ja kekkereillä. Ja miksipä ei, toscakakku on herkullista tarjottavaa vieraille. Tämä hiukan muunneltu versio toscakakusta on suorastaan syntisen hyvää. Joten ei muuta kuin leipomaan! Loistava repesti on peräisin siskoltani, kiitos tästä sisko!
Tarvitset:
2 huoneenlämpöistä kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kermaa
100 g voita sulatettuna
Kuorrutus:
150 g voita
1,5 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl kermaa
100 g kokonaisia, kuorellisia manteleita
50 g pecanpähkinöitä
3/4 dl auringonkukansiemeniä
3 rkl seesaminsiemeniä
Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja kääntele se muna-sokerivaahtoon. Sekoita joukkoon sula voi ja kerma. Voitele irtopohjavuoka (ø 24 cm) ja kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasossa 25-30 min. Valmista kuorrutus kakun kypsyessä.
Tässä meidän kakkuohjeessa kuorrutuksen ohje on valmiiksi puolitoistakertainen alkuperäiseen verrattuna. Itse olen sitä mieltä että toscakakussa on aina liian vähän päälistä, joten tässäkin ohjeessa puolitoistakertainen kuorrutus on juuri täydellinen määrä. Mittaa voi, sokeri, vehnäjauhot ja kerma kattilaan. Kiehauta ja lisää mantelit, pecanpähkinä ja siemenet. Nosta kakku uunista, mutta älä irrota sitä vuuasta. Levitä kuorrutus kakun päälle. Nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Jatka kakun paistamistä uunin keskiosassa, kunnes kuorrutus on saanut väriä ja kakku on kypsä. Tämä vaatii sellaiset 15 minuuttia.
Kakun ainoa ”huono puoli” on se, että päälinen on aika kova. Tämän kakun leikkaamiseen tarvitaan siis kunnon veitsi ja leikkaus kannattaa huomioida myös tarjoiluastiaa valitessa. Tarjoa kakku sellaisenaan, vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera. Mielettömän hyvää! Kakun voi helposti valmistaa myös edellisenä päivän, sillä se säilyy jääkaapissa useammankin päivän. Ihanian herkkuhetkiä toscakakun parissa!
One thought on “Syntisen hyvä toscakakku”