Herkuttelua – Sivu 33 – Parempaa kuin ihan huonoo

Kahden kerroksen panna cotta

6.3.20147.12.2019Micke

Panna cotta eli kermavanukas on yksi suosikkijälkkäreistäni. Monesti jälkiruokavastuu osuu omalle kohdalle, johtuako tämä sitten siitä että olen meistä enemmän perso makealle. Panna cotta on tullut tutuksi jo vuosia sitten työmatkailun puitteissa Italiassa. Tällä kertaa valmistui salmiakki-vanilja panna cotta, Annukka kun on salmiakin ystävä ja pidän siitä itsekin.

Resepti on muuttunut matkan varrella erinäisten kokeilujen myötä, joten ihan tarkkaa alkuperää en osaa sille sanoa.
6 annosta:
Salmiakkikerros:
3 dl kermaa
1 1/2 liivatetta
1/2 dl sokeria
3/4 dl Haganolin Salmiakkimixeriä

Vaniljakerros:
3 dl kermaa
1 1/2 liivatetta
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko.

Itse tykkään, että panna cotta on löysempää, monesti valmisreseptien liivatemäärä on sellainen että lusikka ”seisoo” vanukkaassa itsekseen. Makuasioita, mutta pehmeä koostumus on meidän suosikki. Omaan makuun sopivaa liivatteen määrää voi itse hakea kokeilemalla eri versioita. Jos panna cotta pitää saada kohtuu nopeasti valmiiksi, kannattaa laittaa enemmän liivatetta, näin se hyytyy hiukan nopeammin.

Valmista seokset samanaikaisesti kahdessa eri kattilassa. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Kaada salmiakkiversion kerma kattilaan ja lisää joukkoon sokeri. Kuumenna kiehuvaksi, lisää salmiakkimixeri ja liivatteet. Sekoita kunnes liivatteet sulaa.

Vaniljaversiossa samat jutut, kerma kattilaan, mukaan sokeri ja halkaistu vaniljatanko. Ota tangosta veitsen tylpällä päällä siemenet ulos ja lisää ne myös seokseen. Kiehauta, lisää liivatteet ja sekoita tasaiseksi. Kun kerma on kiehumaisillaan, vaniljatangon siemenet nousevat nesteen pintaan. Kerman kiehumisen kanssa saa olla tarkkana, ettei se riehaannu.

Kaada ensin salmiakkiseos tasan kuuteen tarjoiluastiaan. Kaada vaniljakerros perään hitaasti ja varovasti lusikan avulla, niin että seokset pysyvät kerroksina. Panna cotat tuli tehtyä samaan aikaan kun Suomi pelasi jääkiekon Olympiapronssista, joten kisastudio oli hetkeksi siirrettävä keittiöön 🙂

Kelmuta valmiit annokset ja siirrä ne varovasti jääkaappiin hyytymään. Kelmu estää jääkaapin muiden ruokien makujen tarttumisen panna cottaan. Anna hyytyä vähintään 3 tuntia. Panna cotan voi hyvin valmistaa myös edellisenä päivänä. Varsinkin vanilja panna cotan kruunaa erilaiset marjamelbat, mutta tämä vedettiin tällä kertaa ihan naturel.

Bliniperjantai kaikilla herkuilla

26.2.20147.12.2019Annukka

Selailin läpi ruokakuviamme ja blinikuvat osuivat silmääni. Apua, tämä postaus on unohtunut tehdä! Meidän ensimmäiset blinit! Blinejä on pitänyt tehdä kotona jo vuosia, en tiedä miksi se on aina jäänyt. Nyt ostettiin vallan blinipannu ja tehtiin kuin tehtiinkin iso satsi blinejä eräs tammikuun perjantai-ilta.

Koska blinit eivät synny käden käänteessä ja oli perjantai, oli tehtävä nopeat alkupalat. Alkupaloiksi valikoitui yksi kestosuosikeistamme, parmankinkku-vuohenjuustocrostinit. Nämä sopivat niin alkupaloiksi kuin tapasmenuunkin. Resepti on peräisin Foodie.Fm -sivulta. Valmista ensin täyte. Sekoita pehmeään vuohenjuustoon (100g) kourallinen basilikaa ja mausta seos mustapippurilla. Silppua muutama valkosipulin kynsi ja sekoita ne 2 ruokalusikalliseen oliiviöljyä. Leikkaa patonki viipaleiksi ja voitele ne valkosipuli-oliiviöljyllä. Paahda leipiä uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla muutama minuutti. Puolita ilmakuivattu kinkku pituussuunnassa. Voitele patongit ensin vuohenjuustolla ja lisää päälle parmankinkkukäärö. Tarjoile heti.

Blinitaikina tehtiin Valion ohjeen mukaan. Ohje oli vallan kahdeksalle henkilölle, joten puolikas olisi ollut enemmän kuin hyvä. Me aloittelijoina tehtiin koko satsi 🙂
Taikina:
5 dl täysmaitoa
25 g hiivaa
2 1/2 dl tattarijauhoja
1 1/4 dl vehnäjauhoja
3 keltuaista
1 prk kermaviiliä
1/2 tl suolaa
3 valkuaista.

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Varaudu tarpeeksi isolla kulholla, sillä taikina turpoaa jonkin verran. Vatkaa joukkoon tattari- ja vehnäjauhot. Anna seoksen kohota noin tunti. Lisää taikinaan keltuaiset, kermaviili ja suola. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinan joukkoon. Paista blinit molemmin puolin blinipannulla, ohukaispannulla tai tavallisella paistinpannulla, voissa totta kai. Nosta valmiit blinit tarjoiluastialle ja peitä ne foliolla etteivät ne jäähdy.

Me nautimme blinit kahdella eri täytteellä. Perinteisesti tarjolla oli mätiä, smetanaa, sipulia ja hienonnettua tilliä. Toisena täytteenä oli savuporoa piparjuurituorejuustoon sekoitettuna. Molemmat täytteet olivat herkullisia ja ihanan erilaisia toisistaan. Ah, miten hyvää!

Herkullinen pekonisalaatti – ei niin kevyttä, mutta sitäkin parempaa

21.2.20147.12.2019Annukka

Tämä mielenkiintoinen salaattirespeti on ollut kokeilulistalla iät ja ajat. Jostain syystä sille ei ole vaan löytynyt sopivaa rakoa, tai kun ruokia on mietitty, on resepti ollut unholassa. Mutta nyt kun se on testattu, niin eipä todellakaan jää enää unholaan! Salaatissa on yksinkertaisesti täydelliset makuyhdistelmät. Resepti on peräisin ihanasta Safkaa -kirjasta, siitä ensimmäisestä versiosta.

Valmista ensin salaatinkastike. Jotta salaatti pääsee täysin oikeuksiinsa, täytyy jaksaa nähdä vaivaa myös salaatinkastikkeen tekoon. Ilman tätä kokonaisuus jää vajaaksi.
Salaatinkastikkeeseen tarvitset:
2 rkl sitruunanmehua tai valkoviinietikkaa
1 rkl vettä
3 tl Dijon sinappia
1 1/2 dl oliiviöljyä
1 1/2 dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria.

Sekoita sitruunanmehu, vesi ja dijonsinappi sekä suola ja pippuri kunnolla keskenään vispilän avulla. Yhdistä öljyt keskenään. Lisää sitten öljyjä pikkuhiljaa ja vatkaa öljy kunnolla seokseen ennenkuin lisäät öljyä. Jos kastikkeesta tulee mielestäsi liian paksua, sitä voi ohentaa vedellä. Me lisäsimme loppumaistelun ohella joukkoon vielä ehkä n. 1 tl lisää Dijon sinappia, sillä halusimme kastikkeen vielä voimakkaammin sinappiseksi. Säilytä kastike jääkaapissa.

Tarvitset kahden hengen salaattiin:
2 kananmunaa
250 g lehtisalaattia ja sydänsalaattia, murciano toimii hyvin myös
suolaa
mustapippuria
kourallinen vihreitä papuja
muutama retiisi
kevätsipulia
valkosipulia raastettuna
ronskisti kuutioitua maalaisleipää
1 paketti pekonia

Keitä kananmunat kypsiksi ja anna niiden jäähtyä. Alkuperäisessä reseptissä pekonit paistetaan pannulla, mutta me tehdään ne nykyään aina uunissa. Siitä tulee pienempi sotku ja vähemmän paistokäryä keittiöön. Asettele pekonit leivinpaperin päälle myttyihin, paista 225 asteessa n. 15-20 min. Tarkastele välillä että pekonit eivät pala. Siirrä kypsät pekonit valumaan talouspaperin päälle, jotta liika rasva imeytyy niistä pois.

Revi salaatit kulhoon ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Keitä papuja suolatussa, vähässä vedessä n. 6 minuuttia. Niiden kuuluu jäädä vielä rapsakoiksi. Huuhtele pavut lävikössä kylmällä vedellä ja anna niiden valua kuivaksi. Pavut voi leikata puoliksi, jotta ne eivät ole liian pitkiä syötäväksi. Lisää pavut, retiisi ja pilkottu kevätsipuli salaatin joukkoon. Alkuperäisessä ohjeessa leivät valmistetaan uunissa, me teimme ne pannulla, kuten krutongit. Leipä leikataan isoiksi kuutioiksi. Lorauta pannulle tilkka oliiviöljyä ja raasta valkosipulia joukkoon (me laitetaan noin puolikas yksikyntinen). Kuumenna, heitä joukkoon leipäkuutiot ja paahda miedolla lämmöllä leipiä sekoitellen niin että niistä tulee rapeita. Micke osaa hienosti heitellä niitä siinä pannulla, kuin oikea kokki konsanaan, minä en 🙂 Lisää salaattiin leipäkuutiot, pieneksi saksittu pekoni ja sekoita. Asettele viimeiseksi kananmunanlohkot. Tarjoile heti salaaatinkastikkeen kera. On meinaan herkullista!

Kun kastikkeen tekee valmiiksi, niin tämän salaatin valmistaa loppujen lopuksi aika nopeasti vaikka arki-illan vieraille, niinkuin me teimme. Jälkiruuaksi tarjoiltiin aina hyväksi havaittu jätskibuffa. Tarjolla oli tällä kertaa vanilja- ja minttujätsikiä, joita sai maustaa maukunsa mukaan. Mausteina oli ranskanpastilleja, amerikanpastilleja, nonparelleja, turkinpippurirouhetta, mariannerouhetta, suklaakastiketta, lakusiirappia, vohveleita ja keksejä. Jätskibuffa on siitä hyvä myös, että kun lisukkeet kerran hankkii, niin niistä rakentaa aika monta buffaa. Ja mitä enenmmän nonparelleja, sen parempi 🙂

Lapin Fondue ravintola Saagassa

14.2.2014Annukka

Etsiessäni ravintolaa Ystävänpäiväksi, tuli vastaani Lapin Fondue ravintola Saagassa. Fonduekuumeen ollessa päällä, pöytävaraus oli aika itsestään selvä juttu. Ajattelin että vien Micken kivalle kahdenkeskiselle illalliselle 🙂 Kävimme maistelemassa Lapin Fondueta viime lauantaina, joka on kuulemma ainoa laatuaan.

Ravintola Saaga on Lappilainen ravintola Bulevardilla, joka tarjoaa palasen Lapin miljöötä ja makumaailmaa meille etelän ihmisille ja tietysti turisteille. Meitä odotti pieni kahden hengen pöytä fondueherkuilla valmiiksi katettuna ravintolan parvella. Palvelu oli iloisen rempseää, hymyileväistä ja kohteliasta. Sopivan rento meininki meidän makuun ja palvelu todella pelasi hyvin.

Illan menu:
KOLMEN PADAN LAPIN FONDUE MENU

Juustofondue
Kahden juuston kastike Polar Emmentalista ja Juustoportin Gruyérestä,
maustekurkkua ja katajamarinoitua sipulia sekä Räihän rieskaa ja vehnäleipää

Riistafondue
Saagan voimakasta porolientä, riistamakkaraa, poron paistia ja hirvenfileetä
lisäksi Lapin hillahunajan kera paahdettuja juureksia, metsäsienipikkelssiä, väinönputki-tillikurkkuja,
kossukarpaloita, uuniperuna ja savuporovoita sekä Räihän rieskaa ja vehnäleipää. Kastikkeina tummaa
karpalokastiketta ja timjami-voikastiketta.

Kanelikermafondue
kanelikermaa, nisua ja Lapin leipäjuustoa sekä lakkahilloa.

Alkuun tilasimme lappilaiset alkujuomat, lakalla ja karpaloilla höystettyinä. Drinkkien kanssa tuotiin pieni keittiön tervehdys, joka oli porolla täytetty rieskarulla. Nam.

Juusto- ja riistafondue tarjoiltiinkin yhtäaikaa. Koska ruuat odottivat valmiina pöydässä, oli liha juuri sopivan lämpöistä, mahtavaa! Lisäksi tarjolle tuotiin uuniperuna, jossa oli todella herkullinen savuporovoinappi. Juustofondue oli ehkä hieman laimean makuinen ja laiha verrattuna siihen mitä itse tekee, mutta maku kyllä parani sitä syödessä. Riistafondue oli oikein herkullista ja varsinkin poro oli suussa sulavaa. Myös hirvimakkara toimi todella hyvin. Kaiken kaikkiaan kiva ja vähän erilainen fonduekokonaisuus. Ja ah, niin ihana seurusteluruoka!

Pääruuan jälkeen pidettiin pieni huili ennen jälkiruokafondueta ja nautiskeltiin viinistä ja ravintolan fiiliksestä. Tauon jälkeen pöytään saapui suloistakin suloisempi minifonduepata kanelikermalla. Lisukkeina oli tosiaan nisua, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Ihana jälkkärifondue! Nisu maistui todella hyvältä kanelikermaan kastettuna ja leipäjuustosta tuli parasta kun sen antoi lillua kermassa tarpeeksi kauan. Kylkeen ihanan kirpeää Lapin lakkaa. Kaiken kaikkiaan ihana illallinen ja kiva Lapin makuja noudattava kokonaisuus. Lapin Fonduella voi herkutella ravintola Saagassa vielä 22.3. asti. Fondue valmistetaan min. 2 henkilön seurueille.