Pavlova jotenkin kuuluu kesään. Rapea mareki, makea kermavaahto ja tuoreet kauden marjat ovat vaan ihania yhdessä! Ja ovat ne kovin kauniitakin 🙂 Näin Pirkka-lehdessä kuvan nektariini-vadelmapavlovasta ja olin heti täysin myyty! Nektariini on yksi ehdoton suosikkihedelmäni ja vadelma taas lempimarjani. Nämä kaksi ihanaa yhdessä samassa pavlovassa, täydellistä! Tätä herkkua tarjoiltiinkin syntymäpäivieni kunniaksi ja oli kyllä sankarin näköinen jälkkäri!
Nektariini-vadelmapavlova (8-10 annosta)
Marengit:
4 valkuaista
2 dl sokeria
1 tl maissitärkkeys- tai perunajauhoja
1 tl etikkaa
Päälle:
2 prk (à 2 dl) vispikermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3-4 kypsää nektariinia
125 g tuoreita vadelmia
paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä
Vadelmakastike:
100 g pakastevadelmia
1 rkl vettä
1 rkl muscovadosokeria
Valmista ensin marengit. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Huomioi, että valkuaisten joukossa ei saa olla yhtään keltuaista, silloin marenki ei onnistu. Sekoita maissitärkkelys sokerin joukkoon ja lisää sitä vähän kerrallaan valkuaisvaahtoon jatkaen vatkaamista. Sekoita lopuksi joukkoon vielä etikka ja vatkaa se huolellisesti valkuaisvaahdon joukkoon.
Levitä leivinpaperi uunipellille ja nostele pellille marenkimassasta 8-10 kekoa. Paista 100 asteessa uunissa noin 1 1/2 – 2 tuntia kunnes marengit ovat päältä rapeita ja sisältä vielä vähän tahmeita. Meiltä tämä otti aikaa tuon 2 h. Anna marenkien jäähtyä.
Mittaa vadelmakastikkeen ainekset pieneen kattilaan ja keitä 2-3 minuuttia. Anna kastikkeen jäähtyä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Lohko nektariinit ja grillaa niihin raidat kuumalla parilalla. Kuori ja rouhi pähkinät hiukan pienemmäksi.
Asettele marengit tarjoiluvadille. Lisää marenkien joukoon ja päälle kermavaahtoa, grillaatuja nektariineja sekä vadelmia. Lusikoi päälle vadelmakastike ja viimeistele pistaasirouheella. Tarjoile ihana pavlova heti vaikka rosèkuohuvan kera!
Vinkki! Voit myös oikaista ja rakentaa pavlovan valmiista marengeista.
Parempaa kuin ihan huonoo 
One thought on “Nektariini-vadelmapavlova”