Macarons on ihastuttava, pieni herkku, jota on ollut pakko kokeilla tehdä itse. Olen askarrellut niitä kahdesti aikasemmin, molemmilla kerroilla lopputulos oli ihan ok: maku hyvä, koostumus hyvä, mutta molemmilla kerroilla leivoskuoret hieman halkeilivat, ainakin osassa kappaleista. Olin tosin tyytyväinen molempiin lopputuloksiin, sillä aina kuulee, että nämä ovat ihan mahdottomia tehdä! Viimeksi macaronsien muoto jäi kaivelemaan eniten, niistä tuli ennemminkin soikioita kuin pyöreitä söpöläisiä. Niinpä kipaisin ostamaan macarons maton! Josko nyt saataisiin samankokoisia PYÖREITÄ leivospohjia.
Tällä kertaa päätin vaihtaa myös reseptiä ja valitsin aina luotettavan Kinuskikissan macarons ohjeen. Tässä vielä ohjeet lyhkäisyydessään: vatkaa 3 munanvalkuista ja 1/4 tl suolaa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon yksitellen 3 rkl sokeria. Tämän jälkeen lisätään myös väriaine, pastaväri on kuulemma macaronseille paras, me käytimme ensimmäisessä erässä mansikkatomusokeria, joka on jo valmiiksi vaaleanpunaista ja toisessa erässä nestemäistä elintarvikeväriä. (Jos käytät mansikkatomusokeria, lisää se vasta mantelijauhon kanssa.) Sekoita 3,5 dl tomusokeria ja 150g mantelijauhoa keskenään. Kinuskikissan reseptistä poiketen siivilöin tomusokerin ja jauhot, jotta taikinasta tulisi mahdollisimman sileä. Tomusokeri ja mantelijauhoseos kaadetaan kerralla valkuaisvaahtoon ja sekoitetaan ronskin ottein nuolijalla sekaisin. Orthexilta lähetettiin meidän perheeseen vino pino uusia leivontakulhoja, kyllä näissä kelpaa nyt vatkata 🙂 Kiitos Orthex!
Taikina pursotetaan n. euron kolikon kokoisiksi palloiksi leivinpaperille tai macarons matolle. Macarons matossa on kaksi rinkulaa ja taikina kuuluu pursottaa pienemmälle rinkulalle, jotta taikina mahtuu valumaan/turpoamaan ulommalle renkaalle asti.
Kinuskikissan taikina on paljon jähmeämpää (mikä on hyvä asia) kuin aikaisemman reseptini taikina ja tässä tulikin tehtyä ensimmäinen virhe. Taikina ei levinnytkään uloimmille rinkuloille asti ja pursotin sitä maton täytettyäni hiukan lisää. Se kostaantuikin paistovaiheessa. Paistoimme tätä ensimmäistä erää liian matalassa lämmössä liian lyheyn aikaa. Kuorien jäähdyttyä laitoimme ne hetkeksi takaisin uuniin ja tässä sitten meinasi pinnat kärähtää. Lopputulos: pikkusen palaneita macarons kuoria, jotka ovat sisältä raakoja. Kiva kiva. Osa sentään onnistui tästäkin satsista.
Onneksi macaronsit olivat tulossa tarjolle sunnuntaibrunssille, johon oli tulossa 12 syöjää, niin tarkoitus oli muutenkin tehdä toinen satsi. Tässä alkoi paineet jo vähän kasvaa… 😉
Ei muuta kuin uusi taikina kasaan ja pursotus oikeaoppisesti macarons matolle. Paistoimme näitä onnistuneita kuoria 150 asteessa 12 minuuttia. Näistä tuli vähän pieniä, mutta jes, ne onnistuivat!
Paiston jälkeen macarons kuorien täytyy antaa jäähtyä kunnolla. Tällä välin on hyvää aikaa valmistaa täyte. Sisälle voi laittaa vaikka ja mitä, me laitoimme vadelmapyreellä ja sokerilla maustettua mascarponea. Macarons talkoot vaativat aikaa ja punaviiniä 🙂 Nämä pikkumacaronsit olivat paras aikaansaannoksemme ja olimme niistä kovin ylpeitä. Ensi kerralla vielä pieni fixaus kokoon ja sen myötä myös paistamiseen. Tästä vaan rohkeasti kokeilemaan, onnistumisen tunne on sitten huikea 🙂