Tähän aikaan vuodesta merivesi alkaa olemaan sopivan kylmää siian pyynnille. Tällä mökkiyhteisöllä onkin omanlainen tapa pyydystää siikaa, nimittäin ”mato-ongella”. Käytäntö on varmasti yleinen, mutta minulle tämä oli aivan uusi juttu. Mutta ensin kaivetaan madot!
Virveleistä tuunataan siialle sopivia mato-onkia vaihtamalla virveliin pieni koukku ja lisäämällä siimaan tarpeeksi painoa. Perinteinen mato-onki kelluu kohon avulla lähellä pintaa, siikaongen on tarkoitus vajota syötteineen pohjaan.
Syötit veteen ja sitten odotellaan. Kireitä siimoja! Siikaonget jätetään rantaan oman onnensa nojaan ja niitä käydään katsomassa vaikka puolen tunnin välein. Siika on kuulemma arka kala ja tarttuu syöttiin ilman häiriötekijöitä. Toki mukaan tarvitaan myös kalaonnea.
Odottelun lomassa oli hyvää aikaa tehdä vähän puuhommia. Syksyn myrskyt ovat kaataneet muutamia puita ja ne piti kuskata liiterin taa talvehtimaan.
Uutta matoa koukkuun ja odotellaan.
Postaus olisi upea päättää kuvaan, jossa on juuri savustettu, itseonkima siika. 3 päivää me sinnikkäästi yritettiin. Päivien ainoa saalis oli rannalle huuhtoutunut pikkusintti. Ei kalaonnea tällä kertaa. Toivottavasti ensi kerralla 🙂
Parempaa kuin ihan huonoo 
Ongintaa kannattaa kokeilla myös kokonaisilla (pakastetuilla) katkaravuilla.
Ongintaa kannattaa kokeilla myös kokonaisilla (pakastetuilla) katkaravuilla.
Hei loistava vinkki! Uutta mulle, mutta mähän en kalastuksesta tiedäkään juuri mitään. Mutta siikaa olisi kiva saada, joten katkaravut testiin! Kiitos 🙂